Tänään aloin hetken mielijohteesta leipoa pullaa! Pikkupullat on tylsiä, kuivia ja vähän mauttomia, joten aloin vääntää korvapuusteja, kuten aina. Siinähän vierähtikin sitten useampi tunti!

Pullaa ei pidä leipoa kiireessä, koska taikinan täytyy antaa kohota rauhassa, mieluiten alustusvaiheessa ja vielä toisen kerran ennen uuniin menoa. Olen saanut kehuja kuohkeasta pullastani, ja voisin sanoa että korvapuustit ovat bravuurini! Eihän ne mitään muotovalioita ole, mutta maku onnistuu aina.

Ohje on melkeinpä suoraan vehnäjauhopussin kyljestä. Teen taikinan aina veteen, enkä ole huomannut makueroa maitoon tehdyn taikinan kanssa. Sokeria saatan laittaa puoli desiä enemmän kuin ohjeessa, samoin kardemummaa laitan enemmän varsinkin perusvoisilmäpulliin. Oikeastaan vettäkin laitan aina vähän enemmän kuin ohjeessa annetun puoli litraa. Ehkä siinä syy siihen miksi sitä taikinaa on lopulta niin mahottomasti että taikinakulho pitää vaihtaa jättimäiseen vatiin! 

Taikinan kohotessa voi vaikkapa siivota, jos sattuu huvittamaan. Imurointi tosin kannattaa jättää myöhemmäksi, koska jauhoja on kuitenkin pian lattiallakin.. Eli ei kannatakaan siivota! Lukekaa vaikka kirjaa sen puoli tuntia.

Paistoin pullia 200 asteessa sen verran että pulliiin tuli väriä. Ajasta ei hajuakaan, ehkä joku 10 minuuttia. Tärkeintä on, ettei paista liikaa, jolloin pullista tulee kuivakoita. Sillä välin kun yksi pellillinen oli uunissa, niin seuraavat olivat jo kohoamassa lämpimällä liedellä. 

Kun huomasin, että kanelisokeriseos on loppumaisillaan, päätin tehdä viimeisestä taikinaköntsästä Boston-kakun. Jääkaapissa jo päiviä sitten avattu sokeroitu omenasose piti käyttää, joten levitin sen täytteeksi kaulitulle taikinalevylle. Sirottelin loput kanelisokerit sekaan. Sitten pyöritin taikinan täytteineen rullaksi ja leikkasin rullasta n. 7 cm paloja, joilla täytin 18 cm halkaisijaltaan olevan irtopohjavuoan. Vuoan olin tietenkin ensin voidellut ja pohjan vuorannut leivinpaperilla. Voitelin kakun munalla ja laitoin raesokeria päälle. Uunissa tämä varsinainen taideteos viihtyi jonkin aikaa, kelloa en taaskaan katsonut, olisiko ollut 20 minuuttia tai jotain sinne päin. Lämpöä oli 175 astetta. 

Ensimmäinen Bostonini onnistui! Kakusta tuli ihanan pehmeä ja omenasose sopi täydellisesti täytteeksi. Ehkä muutama lisäminuutti uunissa ei olisi haitannut, mutta eipähän tullut ainakaan kuiva! Mikään ei oo inhottavampaa kuin hyvältä näyttävä mutta kuivaksi paistettu leivos.

Pullan tuoksuun heräsi päiväuniltaan myös eräs karvaeläin. Hän ilmeisesti halusi vaihtaa lattialta löytämänsä pinkin villasukan tuoreeseen pullaan. Nöyrästä ilmeestä huolimatta vaihtokauppoja ei tullut. Päiväunipaikka vaihtui kuitenkin kaukaa eteisestä keittiön pöydän alle.. 

Iso pulla, pikku pulla!

Tein tuoreen pullan kyytipojaksi piiiitkästä aikaa kunnon kuuman kaakaon. Sillä sekunnilla kun maistoin tekelettäni, tajusin että olisi pitänyt tehdä siniseen maitoon. Silti oli aika NAMSKIS!

Nam nam nam ja illalla lenkille! Moro!