Haaveilin eilen rauhallisesta ja pitkästä hölkkälenkistä. Ohjelmassa oli kuitenkin intervallilenkki, jonka ajattelukin tympäsi. Viikko alkaa olla jo lopuillaan, enkä ollut käynyt kuin yhdellä lenkillä tämän viikon ohjelmasta, joten tänään aamulla oli pakko tehdä se intervallilenkki. Ja hyvä että kävin! Sää oli juuri sopiva -6,3 astetta ja kerrankin osasin pukeutua sopivasti. Ninokin on oppinut jo, että kun minä juoksen kovemmin, niin silloin ei passaa pysähtyä. Silloin se jolkottelee vierellä, ei riehu eikä jää haistelemaan. Hyvä niin, ei tarvitse henkihieverissä menettää viimeisiäkin hermojen rippeitä koiran kanssa tempoiluun. Sitten kun pysähdyn ja hidastan, esimerkiksi intervallien välillä, sanon koiralle "saa mennä" ja silloin se meneekin heti penkalle haistelemaan ja pissimään.

Muutenkin Nino on käyttäytynyt ihmeen hyvin ulkoillessa jo pari päivää. Aloin käyttää koulutuksessa naksutinta myös ulkona ja se onkin aika tehokas. Eilen illalla ulos lähtiessä naapurin iso leonbergin koira sattui kulkemaan ohi, ja Nino alkoi räyhäämään heti ulos astuttaessa. Sitten kaivoin taskusta naksuttimen - NAKS - ja huomio oli taas minussa. Ja kieli lipoi. Hyvin on siis ehdollistunut naksuttimen ääneen. En siis naksauttanut silloin kun räyhä oli päällä, vaan heti kun se taukosi. Luen juuri kirjaa naksutinkoulutuksesta, ja yritän sen avulla opettaa Ninoa soittamaan sellaista hotellikelloa. Ajatuksena on, että se oppisi pyytämään ulos- ja sisäänpääsyä kellon kilautuksella. Yhtenä iltana pääsimme jo siihen asti, että Nino kosketti kuonolla kelloa. Harjoituksia siis jatketaan.

Eilen kävimme aamupäivällä jäällä kävelemässä naksuttimen ja herkkujen kanssa. Treenasimme luoksetuloa, seuraamista, katsekontaktia ja lähellä pysymistä, koira irti siis. Hyvin meni kun jäällä ei ollut paljoa kulkijoita. Ninokin sai juosta vapaana ja rällätä ihan huolella keppiensä kanssa. Omistajakin sai hyvän mielen kun ei sattunut mitään räyhä-takaa-ajo-tottelemattomuus -kohtauksia..

(Kuva muutaman viikon takaa)

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseeni, kävin siis aamulla lenkillä. Ohjelmassa oli 15 min lämmittely, 5 kertaa 800 metriä kovempaa juoksua,(välissä 2 minuuttia rauhallisesti), ja loppuverryttely/jäähdyttely. Koko reissu kesti 1h 17 min. Juoksuun kokonaisuudessaan aikaa meni 1 tunti, loput oli koiran tahtiin kävelyä ja haistelua. Kokonaismatka 9,6 km, josta juoksua n. 8,4 km. Ja joka perhanan kovalle juoksupätkälle osui ylämäki, en tykkää yhtään. Kiva olis joskus juosta ihan tasaista tai loivaa ylä- ja alamäkeä. Tuo kymppikilsan vakireitti vaan sattuu olemaan aika mäkinen, ja minulla on kuitenkin tuota elopainoa jota on raskasta liikuttaa ylämäkiin. Minkäs teet, tulipahan taas viikon ärsyttävin lenkki tehtyä! Huomenna sitten 35 min. rauhallista lönköttelyä ja sunnuntaina 80 min. rauhallista hölkkää. En ole pikajuoksija, juoksen mieluummin pitemmän matkan, mutta hitaammin.

Lenkin jälkeen piti saada äkkiä jotain juotavaa ja syötävää. Eka kumosin puol litraa vettä, sitten banaanin, josta puolet siivutin ja nautin siivut pb:n kanssa. Pb = peanut butter = maapähkinävoi. Sopii täydellisesti myös akuuttiin makeannälkään! Kokeiltu on ja toimii. Ainakin hetken.. Sitten tein munakkaan, johon laitoin parsakaalia ja muutaman lihapullan, sekä raastoin hieman juustoa päälle. Näkkäri vielä lisukkeeksi ja päälle avokadosössöä, juomaksi maitoa ja avot! Keho ja mieli ravittu.

Avokado, ruisleipä, banaanit ja pb: ruokavalioni kulmakivet! Voisin joskus kirjoittaa miten käytän niitä sekä pääruoissa, että jälkiruoissa, mutta nyt pitää mennä pakkaamaan. Lähdemme viikonlopuksi "maalle", eli vanhempieni luokse nauttimaan maaseudun rauhasta ja vapaudesta.

Hyvää viikonloppua!