Olen käyttänyt aikaisemmin Suunnon perussykemittareita, niitä halvimpia mahdollisia. Olen omistanut niitä ainakin kolme kappaletta elämäni aikana, ja kaikki ovat menneet rikki. Jos oikein muistelen niin kahdesta viimeisimmästä meni rannekkeet, ja yhdestä vyö hajosi. Yritin joskus selvittää varaosien saatavuutta, mutta ostin kuitenkin aina uuden, koska oletin sen olevan suunnilleen saman hintainen kuin uusi ranneke tai sykevyö. Viimeisin Suuntoni hajosi syksyllä. Ranneke liimattiin kerran kasaan, mutta lopulta liimauskin petti. Käytin sitä kuitenkin takin taskussa mittaamassa sykkeitä ja aikaa.

Sitten Joulupukki toi minulle Garminin! (Tai siis kävin itse sen valitsemassa Gigantista kun oli tarjouksessa..) Tarkemmin siis Garmin Forerunner 210:n. Väreinä oli vain tuo tympeä sinimusta, mutta menkööt tämän kerran. Harjoituksen tiedot ladataan Garmin Connectiin nettiin ja sieltä saa kaiken maailman väliaikatietoja ja käppyröitä ja kaikkea! Pääasia minulle on, että se näyttää matkan, ajan, sykkeen, keski- ja huippusykkeen ja vauhdin. Ainiin ja kalorien kulutuksen. Yksi aika tärkeä ominaisuus tuosta kuitenkin puuttuu: se ei näytä kulunutta aikaa ja sykettä yhtä aikaa, vaan täytyy painaa nappia pari kertaa, jotta se siirtyy näytöstä toiseen. Rasittavaa lenkillä alkaa näppäilemään. Toinen miinus on ulkonäkö. Suunnon mittarit on paljon paremman näköisiä! Pari kertaa on ollut ongelmaa myös sykkeen löytämisen kanssa. Kun kesken lenkin syke on yhtäkkiä 60, niin jossain on vika, ja se vika tuskin on mun pumpussa. Jotenkin sykevyö on ollut löysällä tai väärässä kohdassa, tai ei ole ollut tarpeeksi kosteutta. Tarkkuutta siis sykevyön asetteluun ennen lähtöä!

Edelliset sykemittarini ovat toimineet paristoilla, Garminissa on akku. Se kestää oletettavasti n. 8 tuntia, eli pitemmille vaelluksille se ei ainakaan sovi. En ole kokeillut vielä akun kestoa, koska se latautuu aina samalla kun siirrän harjoituksen tiedot koneelle. Uudemmassa versiossa on langaton tiedonsiirto, joka olisi oikeastaan paljon näppärämpi kun ei tarvitsisi aina noiden johtojen kanssa sählätä. Toisaalta silloin pitäisi muistaa ladata akku välillä. Tämä kuitenkin toistaiseksi riittää aloittelijan kuntoilumittariksi!

Käytän lisäksi kännykässä ohjelmaa Sports Tracker. Sieltä voi kyylätä miten kaverit ovat treenanneet! Se näyttää myös kalorit ja matkan kartalla, sekä nopeuksia ja korkeuksia. Kalorienkulutus tosin on aina paljon suuremmat kuin Garminin mittaama kulutus. Yleensä muokkaan käsin Sports Trackeriin Garminista kalorit ja sykkeet.

Kirjoitan myös ruokapäiväkirjaa, jonne merkkaan myöskin pitemmät ulkoilulenkit ja juoksulenkit. Eli siis minulla on harjoitukset ylhäällä kolmessa eri paikassa! Ei ehkä kovin järkevää, mutta jotenkin en osaa luottaa sähköisiin muistiinpanoihin. Entä jos tunnukset unohtuu tai sivusto kaatuu kokonaan ja menettää kaiken tiedon?  Tai jos Sports Trackerista häviää jostain syystä kaikki harjoitukset bittiavaruuteen? Sitten on ainakin kämänen ruutuvihko, johon on kirjattu matka, sykkeet ja kalorit. Vaikka toistaiseksi en ole juurikaan noita vanhoja vihkomerkintöjä selaillut, mutta onpahan tallessa, jos joskus tulee tarvetta! Kaipa minulla on joku kirjaamisen tarve kaikelle, kuten nytkin aloitin tämän blogin..

Ruokapäiväkirjaan merkkaan myös päivän aikana juomani veden.  Veden juominen tekee hyvää elimistölle. Kuvittelin sen myös auttavan iho-ongelmiini, mutta totesin, ettei sillä ole merkitystä ainakaan minun kohdallani. Join parin kuukauden ajan kolme litraa vettä päivässä, mutta kasvojen ihossa en huomannut muutoksia. Tällä hetkellä juon vettä pari litraa päivässä. Ainakin suoli toimii, eikä tule syötyä janoon turhia kaloreita. Minulla on aina puolen litran tuoppi täynnä jossain pöydän kulmalla. Tuopin juotuani merkkaan päiväkirjaan rastimalla piirtämäni tuopin kuvan. Joka päivän kohdalla on 6 tuoppia, eli kolme litraa. Tämä toimii ainakin minulla, eikä ole niin vakavaa vaikka en saisikaan kolmea litraa juotua, kunhan ainakin muutaman tuopillisen. Joulun jälkeinen turvotus lähti tehokkaasti veden juomisella: 2,5 kiloa viikossa! 

Ruokapäiväkirjan pitämisellä on myös tarkoituksensa syömisen hillitsemiseksi. Ainakin minulla se toimii. Kun kirjoitan mitä olen syönyt ja mihin kellonaikaan, osaan syödä järkevämmin. Jos olen 1,5 tuntia sitten syönyt lounaan ja tunnen olevani nälkäinen, on kyse luultavasti janosta. Silloin juon puoli litraa vettä, ja jos edelleen tekee mieli syödä, otan vaikka hedelmän. Tämä toimii myös toiseen suuntaan: jos edellisestä syömisestä on neljä tuntia aikaa, syön jotain pientä vaikka ei olisi kiljuva nälkäkään. Tiedän että jos olen 6 tuntia syömättä, se kostautuu illalla ja voisin vetää kasan voileipiä, tai sitten kaikki epäterveellinen alkaa houkuttaa. Kun osaan pitää kiinni ruokarytmistä, ei ylilyöntejäkään syömisen suhteen tule niin helposti. Aina ei tarvitse kantaa mukanaan vihkoa, kunhan osaa päässään pitää kiinni ruoka-ajoista, on elämä helpompaa. 

Tänään mennään maratonohjelman viikkoa 7. Eilen hölkkäsin rauhallisesti Ninon kanssa 27 minuuttia, lopuksi kävelin 15 minuuttia. (Ohjelmassa oli hölkkää 25 minuuttia, eli ei kovin vaativia nämä lenkit..) Tänään tai huomenna olisi vuorossa lenkki 2, intervalleja. Lenkin kokonaispituus 45 minuuttia. Ei paha, taidan jättää koiran tällä kertaa kotiin ja käydä erikseen kävelemässä koiran tahtiin. Pakkasta on lähemmäs -20 astetta, eli täytyy pukeutua hyvin. Pukeutumisesta lisää myöhemmin. Moro!